Saavuin siis maahan perjantai-iltana 6.1.2012 toisen suomalaisen vaihto-opiskelijan, Jennin, kanssa. Lento kulki Helsingistä Kööpenhaminan kautta Manchesteriin, jossa meitä odotti järjestetty taksikuljetus Chesterin kampusalueelle Sam Mossin (vaihto-opiskelijoista vastaava henkilö Chesterin yliopistolla) toimesta. Astellessani koneesta terminaaliin koko kehooni levisi kihelmöinti jokaisen harppauksen myötä nopeammin ja nopeammin jalkapohjista hiusjuuriin: olen Britanniassa, olen todellakin Britanniassa. Kihelmöinti muuttui kuplivaksi onneksi, kun näin matkalaukkuni liukuvan ensimmäisenä esiin hihnaa pitkin.
Taksikuski ei ollut täysin selvillä siitä, minne meidät tulisi viedä. Päädyimme ajamaan pitkin Chesterin iltaisia katuja, enkä voi edes kuvailla, kuinka oudolta tuntuu istua matkustajana kuljettajanpaikalla noin kahdeksaakymppiä väärään suuntaan väärällä kaistalla liikkuvassa autossa ja pitää yllä small talkia yhä enemmän ja enemmän shittuuntuvan taksikuskin kanssa. Lopulta kuski kävi pyytämässä lisäohjeita ja löysimme oikeisiin osoitteisiin.
Ensimmäinen ilta meni hämmentyneessä jännityksessä ja maanisessa innostuksessa, mistä johtuen olen ylettömän iloinen mentoristani, Samista (ei yllä mainittu Sam), joka auttoi matkalaukkuni huoneeseeni, vei minut kauppaan ostoksille ja puhua pulputti ystävällisen avuliaasti, nykäisten aina hihasta oikeaan suuntaan kävellessäni itse mukana suu auki ja silmät suurina maisemaa ahmien. Voinkin kehottaa kaikkia vaihtoon lähteviä hyödyntämään mahdollisia mentoreitaan ja häiritsemään heitä aina tarvittaessa: itse soitin Samille jo samana iltana, kun en saanut nettiä toimimaan - ja hän vei minut heti seuraavana päivänä kirjastoon, jossa pääsin käyttämään nettiä hänen tunnuksillaan! Eli hyödyntäkää siis ihmisten ystävällisyyttä, pyytäkää apua ja kysykää, jos ette tiedä tai ymmärrä jotain.
Saapuminen tänne oli kihelmöivän jännittävää ja pyörryttävän upeaa, mutta myös jonkinasteinen shokki. Kaikki on uutta ja erilaista, kaikki ympärillä puhuvat kieltä, jota ei itse puhu äidinkielenään. Mutta shokki menee ohi, nopeastikin. Itselläni se käväisi vain pyörähtämässä ensimmäisenä iltana, eikä ole tullut sen koomin vierailulle. Tosin asiaa auttoi toinen suomalainen eli Jenni, jonka kanssa pystyin jakamaan kokemuksen. Mutta eniten hyödyttää avoin mieli ja kyky ottaa uudet asiat sellaisina kuin ne tulevat, sekä luottamus siihen, että asiat järjestyvät kyllä. Anna kihelmöivälle jännitykselle, kuplivalle riemulle valta, ja katsele uutta ympäristöä kirkkain silmin rennolla asenteella. Jos on avoin maailmalle, se on avoin sinulle.
