Visitors

  Mikään ei lievitä orastavaa koti-ikävää tehokkaammin kuin rakkaimpien ihmisten näkeminen – tämän totesin itse vanhempieni vierailun jälkeen. Heidän tulonsa tänne merkitsi todella paljon ja jo suunnitellessani lähtöä Suomesta tänne tammikuussa turvauduin kovasti ajatukseen, että ainakin vanhempani tulisivat vierailemaan pääsiäislomalla. Moni muukin vaihtari nautti loman aikana läheisimpiensä seurasta, muiden muassa ranskalainen kämppikseni, jonka viisi henkinen perhe vietti valtaosan ajastaan talomme keittiössä kokkaillen pastaa ja lämmitellen patonkeja (tosi kuvaus, joskus stereotypiatkin pitävät paikkansa).

Vierailua oli siis suunniteltu jo siitä alkaen, kun sain tietää opiskeluaikatauluni ja siinä näkyi mukava kolmen viikon pituinen loma vaihtokauden puolivälin tienoilla. Lähempänä lomaa varattiin lentoliput (kätevä suora yhteys Helsinki-Vantaalta Manchesteriin, lentoaika 2 tuntia 40 minuuttia) ja hotellit, jotka molemmat sijaitsevat kaupungin keskustassa, kiven heiton päässä omasta talostani: the Chester Town House sekä the Pied Bull.

Ennemmin kuin osasin odottaakaan, seisoin saapuvien portilla Manchesterin lentokentällä ja pompin päkiöilläni ylösalas, yrittäen malttamattomana nähdä ensimmäisen vilauksen vanhemmistani automaattiovien lomitse. Odotuksen synnyttämä jännitys tuntui lämpimiltä möyrinnältä vatsanpohjassa ja purkautui loputtomaksi puhetulvaksi sekä huulia venyttäväksi hymyilyksi vanhempieni saapuessa turvatarkastuksen läpi luokseni. Matka lentokentältä Chesteriin taittui kätevästi junalla, jossa oli vaihtojenkin ohessa hyvin aikaa jutella.

Aika meni todella nopeasti: kulutimme päivät kävelemällä ympäriinsä Chesterin keskustassa, jossa katselemista riitti hyvin kolmeksi päiväksi ja olisi riittänyt pitemmäksikin aikaa, ja iltaisin söimme itsemme kylläisiksi ravintoloissa. Antaessani vanhemmilleni opastettua kierrosta ympäri Chesteriä huomasin hienoiseksi yllätyksekseni, miten paljon tiedänkään tästä kaupungista – miten hyvin jo tunnen oikoreitit ja kuinka paljon osaan kertoa kaupungin historiasta.

Paikat joita näytin, eivät välttämättä kaikki ole mitenkään turistinäkökulmasta merkittäviä, mutta halusinkin lähinnä näyttää vanhemmilleni Chesterin sellaisena kuin sen itse olen kokenut ja halusin jakaa heidän kanssaan itselleni tärkeät paikat. Chester-kierrokseen kuuluivat näin ollen muun muassa kaupunginmuuri, River Siden kampusalue, pääkampus, Chester Market, keskusta vanhoine rakennuksineen ja kauppoineen – kävelimme niin paljon ympäriinsä, etten edes muista kaikkia paikkoja joissa kävimme. Löysimmepä jopa äidin kanssa tiemme Chesterin golfkentälle!

Vanhempieni lyhyt visiitti humahti nopeasti ohi ja yllättäen seisoimmekin jo Manchesterin lentokentällä paluulentoa odottamassa. Kentälle menimme bussilla, joka on huomattavasti junaa halvempi ja johon voi ostaa liput keskustan Visitor Centre’istä (ainoana miinuspuolena aikataulut, sillä busseja kulkee vain kuusi päivässä). Vaikka hyvästien sanominen sai silmät kiiltämään, jäi olotilaksi kuitenkin lämmin, kutitteleva onni ja iloinen odotuksen tunne kesällä tapahtuvasta jälleennäkemisestä, kunhan palaan Suomeen.

Kannattaa pyytää vierailulle tulevia ystäviä ja perheenjäseniä tuomaan Suomesta asioita, joita kaipaa. Koti-ikävää lievittää tehokkaasti tutut ja mieluisat ruoat ja tavarat. Itse tulin hemmotelluksi koti-ikävää tukahduttavalla paketilla, joka sisälsi muun muassa sirkusaakkosia, turkinpippureita, hammastahnaa ja ruisleipää sekä farkkushortsit, hameen ja hatun. Lisäksi äitini keksi tuoda jokaiselle housematelleni suomalaista suklaata!